KOOSTUMUS - sen oppii vain harjoittelemalla
CONSISTENCY
CONSISTENCY
CONSISTENCY
En usko, että tuota voi painottaa liikaa. Pikeerin oikeanlainen koostumus on nimittäin koko koristelun perusta. Lukemattomat kerrat olen joutunut säätämään koostumusta ja pussittamaan pikeerin uudelleen, kun jälki ei ole ollut toivotunlaista nimenomaan väärän koostumuksen takia.
Mistä sitten voin tietää, että pikeerin koostumus on juuri oikeanlainen?
Sen vain tietää.
..siinä kohtaa, kun pikeeriä käyttää.
Kuten ylempänä mainitsin, olen itsekin joutunut korjaamaan koostumusta kesken koristelun, vaikka kuinka olisin laskenut sekunteja ja verrannut mielessäni koostumuksia shampooseen, hunajaan, hammastahnaan ja pehmikseen.
Joten vastaus on siis en tiedä.
Tai siis teoriassa tiedän.
Ja silti löydän itseni välillä kiroilemasta pikeeripussi kädessä, koska kuun ja tähtien asento olikin koostumusta sekoittaessa väärä ja pussin sisältö ei ole lainkaan sitä mitä pitäisi.
Pikeerin koostumuksia on useita, mutta ne voidaan jakaa karkeasti kolmeen perusryhmään:
täyttöpikeeri
Täyttöpikeeri "flooding consistency" on nimensä mukaisesti se löysä pikeeri, jolla päällystetään keksi ja tavoitteena on tietysti yleensä luoda tasainen pinta, ikäänkuin pohja kaikelle koristelulle. Itse suosin koko keksin täytössä ohuemman puoleista pikeeriä ja pienemmissä yksityiskohdissa paksumpaa. Pikeerin paksuutta mitataan yleensä "sekuntitestillä". Pikeerin ollessa kulhossa siihen vedetään viiva esimerkiksi veitsellä ja lasketaan kuluvat sekunnit siihen, että viiva on mennyt takaisin umpeen ja pikeerin pinta on taas tasainen. Oma täyttöpikeerini on jotain viiden ja kahdeksan sekunnin välillä, kuitenkin sellaista, että se tasoittuu mieluusti itsestään.
pursotuspikeeri
Pursotuspikeeri "piping consistency" on se peruspikeeri, jolla luodaan yksityiskohtia, viivoja, kirjoitetaan.. Tällä pikeerillä voi myös rajata keksin reunat ennen päällystämistä. Pursotuspikeerin koostumus on mielestäni ehkä haastavin saada säädettyä oikeaksi, hyvä koostumus muistuttaa hammastahnaa tai vähän sulanutta pehmistä.
kukkapikeeri
Kukkapikeeri (esimerkiksi "flower consistency" tai "stiff consistency") on paksuin pikeeri, joka saadaan lisäämällä tomusokeria niin kauan, että lusikalla nostettaessa jää pikeeriin terävä huippu, joka pitää muotonsa. Tarkoituksena on, että kukkia pursotettaessa terälehdet jäävät erilleen, eivätkä pikkuhiljaa valu ja sula yhteen. Paksua pikeeriä pursotettaessa käytetään tyllaa.
Sivusin hieman eri koostumuksia jo tekstissä
PIKEERIN VÄRJÄYS osa 1 .
Pikeerin värjäyksen alussa olisi siis hyvä olla suunnitelma niin valmistettavista väreistä kuin koostumuksistakin.
Yleisimmät yhdestä väristä valmistamani koostumukset ovat pursotus- ja täyttöpikeeri.
Pursotuspikeerillä reunustan keksin ja samanvärisellä täyttöpikeerillä päällystän. Tiedän kuitenkin paljon keksitaiteilijoita, jotka päällystävät koko keksin
yhdellä paksummalla täyttöpikeerillä reunustamatta sitä ensin
pursotuspikeerillä. (He tekevät erillistä pursotuspikeeriä vain niistä väreistä, joilla aikovat esimerkiksi kirjoittaa.) Tässä "one consistency" tavassa on puolensa, olen sitä kokeillut, mutta se ei kuitenkaan tuntunut omalta jutulta. Keksikoristelun maailmassa ei ole oikeaa tai väärää koristelutapaa, pikeerin koostumusta, reseptiä.. Jos se toimii Sinulle, se on hyvä!
Itse sekoittelen siis suosiolla kahta eri koostumusta miltei joka väristä ja aloitan aina pursotuspikeeristä:
Ensin pikeerikulhollinen yritetään saada muistuttamaan koostumukseltaan hammastahnaa tai sellaista vähän sulanutta pehmistä. Pikeeriin siis lisätään tipoittain vettä tai tee/ruokalusikoittain tomusokeria sen mukaan onko se liian löysää vai jämäkkää. Jos pikeeri on tuoretta, juuri valmistettua ja tehty TÄLLÄ ohjeella, on todennäköistä, että sitä saa vähän ohentaa vedellä (tomusokeria ei pitäisi joutua lisäämään!)
Pursotuspikeerin koostumus on sopivaa, kun lusikalla nostettaessa siihen jää huippu, joka kaartuu kokonaan alaspäin.
Kun katsot seuraavia kuvia, huomaatko eron pikeerin huipussa?
Pursotuspikeeri on valmista!
Ero "tuoreen" pikeerin ja siitä ohennetun pursotuspikeerin välillä ei ole suuri, mutta sillä on yllättävän suuri merkitys.
Täyttöpikeeri
Pursotuspikeeri on siis pussitettu ja kulhossa on jäljellä pari-kolme desiä pikeeriä.
-Huolellisesta etukäteissuunnittelusta huolimatta tässä kohtaa käy joskus (usein) niin, että täyttöpikeeriä jääkin kulhoon hieman suunniteltua vähemmän.. Silloin saatan lisätä lusikallisen-kaksi värjäämätöntä pikeeriä mukaan. Se ei muuta väriä juuri ollenkaan, mutta määrällisesti sillä saattaa olla iso merkitys.
Jäljellä
olevaa pikeeriä alan vähitellen ohentaa vedellä. Lisään vettä mukista
pienellä lusikalla pari tippaa-puoli teelusikallista kerrallaan (jotkut käyttävät suihkepulloa).
HUOM! Mikäli totean tässä välissä, että tarvitsenkin myös paksumpaa
täyttöpikeeriä ("medium consistency" eli n. 17 sekunnin pikeeri)
esimerkiksi kirjainten täyttöön, pussitan sen kun pikeeri on siihen
sopivaa ja jatkan ohentamista perus täyttöpikeeriksi sen jälkeen. (Ja edelleen saatan lisätä joukkoon värjäämätöntä pikeeriä, jos määrä näyttää kovin vähäiseltä..Se siitä hyvästä suunnittelusta etukäteen.)
Jatkan veden lisäämistä pikkuhiljaa, sekoittelen pikeeriä, valutan vähän väliä lusikalla ja lasken sekunteja. Sopiva täyttöpikeeri muistuttaa valuvaa hunajaa tai shampoota.
Täyttöpikeerin paksuutta mitataan sekuntitestillä. Koostumus on mielestäni sopiva, kun pikeeriin vedetty viiva katoaa 5-8 sekunnissa.
Liian löysän täyttöpikeerin tunnistaa siitä, että pinta tasoittuu miltei välittömästi (sekuntitestissä viiva ei jää välttämättä lainkaan näkyviin kulhossa). Koostumus saattaa olla jopa hieman läpikuultava. Tällöin on vaarana se, että pikeeri valuu keksin reunojen yli.
Jos taas täyttöpikeerin pinta ei tasoitu kulhossa suht nopeasti itsestään, ei se tee sitä myöskään keksin päällä. Tämä on se, johon itse yleensä kompastun. Koostumusten kanssa läträäminen ei varsinaisesti ole lempparijuttujani, joten siinä tulee joskus vähän oikaistua. Tällaisessa tapauksessa rutistan pikeerin takaisin kulhoon, lisään hieman vettä ja pussitan suosiolla uudelleen. Tämä korostuu erityisesti isompien keksien kohdalla! On ihan eri juttu yrittää saada ison neliön pinta tasaiseksi kuin päällystää normaalikokoinen keksi (normaalikoko = keskiverto piparkakun kokoluokkaa).
Paksummallakin "one consistency" (15-17 sekunnin)
täyttöpikeerillä on mahdollista päällystää keksi, mutta itse en
suosittelisi
sitä ainakaan ihan vasta-alkajille, kun itsekin koen sen haastavana. Pikeeriä voi kyllä auttaa tasoittumaan, voit esimerkiksi
kokeilla ravistaa kevyesti kulhoa ja huomaat, että pinta tasoittuu
nopeammin. Itse keksin päällystämisessä ja ravistamisessa
saa kuitenkin olla tarkkana, ettei pinta ehdi kuivahtaa ennen
tasoittumista. Kuivahtaneen pikeerin pintaa on mahdotonta enää pelastaa.
Käyn lopuksi vielä läpi lyhyesti kukkapikeerin.
Lyhyesti siksi, että tämä on omalla tavallaan kaikkein anteeksiantavin koostumus, ei ole väliä onko pikeeriin lisätty yksi tai kaksi ruokalusikallista liikaa/liian vähän tomusokeria. Itse lisään ihan ronskisti pari ruokalusikallista kerrallaan, sekoitan välissä ja tarkistan koostumuksen. Kukkapikeerin koostumus on hyvä silloin, kun pikeeriin jää lusikalla nostettaessa terävä huippu, joka ei kaarru yhtään alaspäin.
Kukkapikeeriä voi periaatteessa tehdä mistä tahansa koostumuksesta, mutta paras lopputulos tulee kun suht tuoreeseen pikeeriin lähtee värjäyksen jälkeen lisäämään tomusokeria.
Tämä paksuin pikeeri on toisaalta myös koostumus, jonka käyttö pitää oikeasti opetella. Tarkoitan
siis sitä, että on huomattavasti paljon helpompi oppia päällystämään
keksi tasaisesti täyttöpikeerillä kuin pursottaa kukkia tyllalla.
Tämän pikeerin käyttöön vaikuttaa niin moni asia (Minkä tyylistä kukkaa ollaan pursottamassa? Mikä tylla on käytössä?), että en jaarittele tästä nyt enempää.
